Radon ja sisäilma suomalaisessa asunnossa

Radon on hajuton ja näkymätön radioaktiivinen kaasu, ja Suomi on sen suhteen Euroopan pahimpia maita. Hyvä uutinen: radon on helppo mitata ja useimmiten korjattavissa. Näin toimit.

Mikä radon on ja miksi siitä välitetään

Radon on maaperästä vapautuva radioaktiivinen kaasu, joka kulkeutuu rakennuksiin maanvastaisten rakenteiden rakojen ja läpivientien kautta. Sitä ei voi haistaa, nähdä eikä maistaa. Pitkäaikainen altistuminen korkealle radonpitoisuudelle lisää keuhkosyövän riskiä, ja radon on tupakoinnin jälkeen merkittävin keuhkosyövän aiheuttaja. Juuri siksi pitoisuus kannattaa selvittää mittaamalla - arvailu ei auta.

Pitoisuus ilmoitetaan yksikössä becquerelia kuutiometrissä (Bq/m³). Suomessa uuden asunnon suunnitteluarvo ja olemassa olevien asuntojen viitearvo ovat tasoa, jonka ylittyessä pitoisuutta suositellaan pienennettäväksi. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama enimmäisviitearvo huoneilman radonille on 300 Bq/m³, ja uudet rakennukset tulisi suunnitella niin, että pitoisuus jää alle tämän. Mitä matalampi taso, sitä pienempi riski.

Missä radonia esiintyy

Radonriski vaihtelee alueittain ja rakennuksittain. Suurimmillaan pitoisuudet ovat tyypillisesti:

• Harjualueilla ja sora- tai hiekkamaalla, joissa ilma liikkuu maaperässä helposti. Esimerkiksi Salpausselän alueet ovat tunnetusti korkean radonin seutua.
• Maanvaraisissa rakenteissa eli suoraan maata vasten valetuissa alapohjissa ja rinteeseen rakennetuissa taloissa.
• Ala- ja rinnekerroksissa - ylemmissä kerrostalokerroksissa radon on harvoin ongelma, koska kaasu ei kulkeudu sinne maasta.

Käytännössä pientalot ja rivitalot sekä kerrostalojen alimmat kerrokset ovat riskiryhmää, kun taas ylempien kerrosten kerrostaloasunnoissa mittaus on harvoin tarpeen. Alueellisia radontasoja voi tarkastella Säteilyturvakeskuksen (STUK) aineistoista. Kun arvioit asuinaluetta muutenkin, katso samalla alueen muut ominaisuudet.

Näin mittaat oikein

Luotettava mittaus tehdään talvikaudella, marraskuun ja huhtikuun välillä, koska silloin pitoisuudet ovat korkeimmillaan lämmityksen aiheuttaman alipaineen takia. Mittaus tehdään purkilla eli passiivisella radonmittarilla, joka tilataan postitse (esimerkiksi STUKin hyväksymältä toimijalta). Mittari pidetään paikallaan vähintään kaksi kuukautta, minkä jälkeen se lähetetään laboratorioon analysoitavaksi. Yhden mittapurkin hinta on tyypillisesti muutamia kymmeniä euroja.

Sijoita mittari asuintilaan, jossa oleskellaan paljon - esimerkiksi olohuoneeseen tai makuuhuoneeseen, alimpaan asuttuun kerrokseen. Vältä ikkunan viereen tai vetoiseen paikkaan sijoittamista. Lyhyet, muutaman päivän "pikamittaukset" antavat vain suuntaa; virallinen viitearvovertailu perustuu vähintään kahden kuukauden mittaukseen.

Miten pitoisuutta pienennetään

Jos mittaus ylittää viitearvon, pitoisuutta voidaan yleensä pienentää tehokkaasti. Tavallisimmat korjauskeinot:

• Radonimuri tai radonkaivo - alapohjan alle asennettu poistoputki, joka imee radonpitoisen ilman ulos ennen kuin se pääsee sisään. Tämä on pientalojen tehokkain keino ja voi laskea pitoisuutta murto-osaan.
• Ilmanvaihdon parantaminen - riittävä ja tasapainoinen ilmanvaihto laimentaa sisäilman radonia. Pelkkä tuuletus ei riitä pysyväksi ratkaisuksi, mutta ilmanvaihdon säätö auttaa.
• Rakenteiden tiivistäminen - alapohjan rakojen ja läpivientien tiivistäminen vähentää kaasun sisäänvirtausta, usein muiden keinojen tukena.

Uudisrakentamisessa radon torjutaan ennakkoon: perustuksiin asennetaan radonputkisto ja alapohja tiivistetään, jolloin imuri voidaan tarvittaessa kytkeä myöhemmin. Korjauksen jälkeen kannattaa aina tehdä uusi mittaus, jotta tiedät toimenpiteen tehon.

Kosteus ja home

Radonin ohella yleisin sisäilmaongelma on kosteus- ja homevaurio. Se syntyy, kun rakenteeseen pääsee vettä esimerkiksi vuotavasta katosta, puutteellisesta vedeneristyksestä märkätiloissa, salaojien pettämisestä tai putkivuodosta. Merkkejä ovat maakellarimainen tai tunkkainen haju, tummumat ja läiskät seinissä tai katossa, kupruileva lattia sekä lohkeileva laatta tai maali kosteissa tiloissa. Kylpyhuone on tavallisin ongelmapaikka, koska vedeneristys vanhenee. Jos epäilet vauriota, teetä kuntotarkastus ennen kauppaa - piilevä kosteusvaurio on yksi kalleimmista jälkikäteen korjattavista ongelmista.

Ilmanvaihto

Toimiva ilmanvaihto pitää sisäilman raikkaana ja poistaa kosteutta sekä epäpuhtauksia. Vanhoissa taloissa on usein painovoimainen ilmanvaihto, joka perustuu lämpötilaeroihin ja tuulettuu heikommin, kun taas uudemmissa on koneellinen poisto tai koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto lämmöntalteenotolla. Tarkista, että venttiilit ovat auki ja puhtaat eikä niitä ole peitetty. Riittämätön ilmanvaihto näkyy tunkkaisuutena, ikkunoiden huurtumisena ja kohonneena kosteutena - ja se pahentaa myös radonpitoisuutta.

Muut sisäilman lähteet

Sisäilman laatuun vaikuttavat myös rakennus- ja sisustusmateriaaleista haihtuvat yhdisteet (VOC-päästöt), erityisesti uusissa tai juuri remontoiduissa tiloissa, sekä pöly ja allergeenit. Näiden vaikutus vähenee ajan ja hyvän ilmanvaihdon myötä. Jos asunnossa oleskellessa ilmenee toistuvaa päänsärkyä, väsymystä, silmien tai hengitysteiden ärsytystä, joka helpottaa muualla, kyse voi olla sisäilmasta. Nämä asiat kannattaa selvittää ennen kauppaa; ne käydään läpi myös oppaassa asunnon ostajan muistilista, koska korjaukset ovat ostajalle kalliimpia jälkikäteen.

Tämä on yleistä tietoa. Tarkat viitearvot, mittaustavat ja alueelliset radontiedot löytyvät Säteilyturvakeskuksen (STUK) sivuilta.